Mintti.fi

Tulevana viikonloppuna kilpailutaukomme päättyy, kun olemme aikeissa osallistua jälleen esteratsastuskilpailuihin Mintin kanssa. En osaa sanoa, kumpi meistä on odottanut tätä enemmän, mutta koen, että juuri nyt on oikea aika päättää kilpailutaukomme ja kokeilla mihin kaikki tehty työ on meidät vienyt.

Töitä on paiskittu, ja saamme toivottavasti näytettyä sen tuloksia myös muualla kuin omassa harjoitusympäristössämme. En ole asettanut mitään tiettyjä tulostavoitteita meille, vaan lähdemme ennen kaikkea hakemaan onnistunutta ja positiivista kilpailukokemusta niin Mintille kuin minullekin. Itsestäni kertovassa osiossa voit tutustua meidän tähänastiseen kilpailuhistoriaamme Mintin kanssa sekä lukea lisää minusta ja hevosenomistamisesta yleensä.

Lyhyesti esteratsastuskilpailujen luvista ja tasoista

Aloitamme kilpailukautemme oman ratsastusseuramme järjestämissä aluekilpailuissa, jotka järjestetään Seinäjoella. Kisaamme Mintin kanssa 3-tasolla estekorkeuden ollessa 110 cm. Kyseinen kilpailu on avoin kaikille suomenhevosille ja osallistuminen edellyttää vähintään A/C-lupaa. Kilpaileminen kotimaan esteratsastuskisoissa edellyttää, että ratsastaja on maksanut Suomen ratsastajaliiton jäsenmaksun sekä hevosen kilpailuluvat ovat voimassa. Lisäksi vaaditaan, että ratsastan aktiivisesti.

Eri tasoilla kilpaileminen edellyttää erilaisia kilpailulupia ja aiempi menestys luonnollisesti mahdollistavat kilpailemisen korkeammalla tasolla. E-kilpailulupa oikeuttaa kilpailemisen 1-tason luokissa ja D-kilpailuluvalla taas voi kilpailla sekä 1-tason että 2-tason kilpailuissa.

C-lupa on kertaluontoinen lupa yhtä tiettyä kisaa varten 3-5-tason kilpailussa. A-lupa taas oikeuttaa kaikilla tasoilla sekä kaikilla alueilla ja lajeissa kilpailemisen. Ennen esteratsastuskisoihin osallistumista on siis tarkistettava, että oma kilpailulupa on kunnossa, sillä muuten suunnitelmat osallistua kilpailuihin tyssäävät heti alkuunsa. Ratsastuskisoissa edustetaan aina omaa seuraa, ja kilpailulupa haetaankin oman ratsastusseuran kautta.

Esteratsastuskilpailujen rata koostuu 8-20 esteestä, jotka on sijoitettu kentällä ratamestarin etukäteen laatiman suunnitelman mukaisesti. Kilpailijat eivät siis ennen kisan alkua tiedä, millainen rata heitä sillä kertaa odottaa. Eritasoisissa kilpailuissa sekä esteiden korkeus, että radan tekninen haastavuus luonnollisesti kasvavat kilpailuntason vaikeuden mukaan. Tämän kisan ratavastaava ei ole minulle tuttu entuudestaan, joten en osaa arvioida etukäteen mitään kisaradasta.

Esteratsastuskilpailujen varsinaisten kilpailuluokkien yhteydessä järjestetään myös erilaisia erikoisluokkia. Olemme aikeissa Mintin kanssa osallistua tällä kertaa kaksintaisteluesteratsastusluokkaan. Siinä kaksi ratsukkoa kilpailee toisiaan vastaan samanlaisilla radoilla ja aina parempi pääsee jatkoon. Arvostelu voi olla joko aika- tai virheperusteinen. Lopussa karsinnan jälkeen luokan kaksi parasta kohtaavat.

Haussa rento suoritus

Omasta mielestämme olemme valmiin kilpailukentille ja kuten sanoin, haluan kilpailun jälkeen olla tyytyväinen erityisesti yhteistyöhömme ja kilpailukokemukseemme. Emme tällä kertaa anna radalla vastaantulevien pienten yksityiskohtien viedä huomiotamme, vaan keskitymme nauttimaan ja hakemaan rentoutta suoritukseemme. Jos nämä tavoitteet täyttyvät, voimme hyvillä mielin jäädä odottamaan seuraava kisakalenteriimme merkittyä esteratsastuskilpailua ja jäädä tavoitella varsinaisia tulostavoitteitamme.

Kisasta palautuminen on rankkaa hommaa, minkä johdosta aiomme ottaa illan rennosti. Kisapaikalle matkaaminen vie oman energiansa, sillä minun täytyy itse kuljettaa Mintti paikan päälle hevosvaunuillani. Sen kanssa ajaminen vaatii keskittymistä ja on hidasta, minkä takia matkaan tulee varata paljon aikaa.

Kisan jälkeen herkuttelemme siten, että annan Mintille sen lempiruokia, joita ei normaalisti arkena anneta. Aion palkita itseni suklaalevyllä sekä television katselemisella. Varasin itselleni myös kotiin tulevan hierojan, jotta saa kisasta ja harjoittelemisesta jumiutuneet lihakset auki.

Olipa kyse ihmisen, koiran taikka hevosen ruokinnasta, mielipiteiden ja koulukuntien kirjoa tuntuu riittävän. Ruokinnan tarpeet ovat toki yksilöllisiä, eikä kaikille sopivaa ruokintamallia ole olemassa. Oikealla ravinnolla on kuitenkin kiistatta vaikutuksia hevosen terveyteen, joten ei ole lainkaan yhdentekevää miten hevostaan ruokkii, erityisesti jos sen toivoo yltävän hyviin kilpailusuorituksiin.

Itse en usko mihinkään tiettyyn ruokintaoppiin, vaan olen yrittänyt lähteä pohtimaan ruokintaa oman hevoseni vaatimuksista ja tarpeista. Aiheeseen tuli perehdyttyä syvemmin viimeistään kun oli aika osallistua esteratsastuskilpailuihin.

Ruokinnan tarpeet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia

Hevosen ruokinnantarpeisiin vaikuttavat niin hevosen ikä kuin aktiivisuus. Aktiivisesti liikkuvan kilpahevosen ravinnontarve on luonnollisesti erilainen kuin vähemmän liikkuvan lajitoverin, ja kilpahevosenkin ruokinnan tarpeet vaihtelevat harjoitus- ja kilpailukausien välillä. Kun suunnittelee osallistuvansa hevosen kanssa kilpailuihin, on syytä tarkastella tarkasti myös oman hevosensa ravitsemuksen tarpeita.

Perustan jokaisen hevosen ruokinnassa muodostaa tietysti laadukas karkearehu. Sen lisäksi kilpahevosen suurta energiantarvetta on tarpeen täydentää väkirehulla, jota käytetään toki myös muiden kuin kilpahevosten ruokinnassa. Väkirehun määrä suhteessa karkearehuun on kilpahevosella suurempi, jopa puolet koko rehun määrästä, kun taas alhaisemmalla kulutuksella väkirehua käytetään nimenomaan karkearehun täydentäjänä.

Kohtuus kaikessa

Vaikka väkirehusta hevonen saa energiantarvettansa tyydytettyä, on joillekin hevosille liiallisesta väkirehun määrästä haittavaikutuksia. Hevonen saattaa vähentää karkearehun määrää itse, jolloin se käyttää syömiseen vähemmän aikaa. Tämä taas tarkoittaa ruuansulatuksessa tärkeän tehtävän omaavan syljen erityksen alenemista. Sylki neutralisoi ruuansulatuskaavan happamuutta. Liiallinen väkirehun määrä voikin johtaa happamuuden lisääntymiseen, mikä altistaa mahan haavaumille.

Ruuansulatuselimistön toimintahäiriöiden lisäksi liian suuri väkirehun määrä voi aiheuttaa hevosille lihasoireita, kaviokuumetta ja erilaisia käyttäytymishäiriöitä.

Riittävä mutta tarpeellinen määrä oikeita ainesosia

Kilpahevosellakaan väkirehun määrä suhteessa karkearehun määrään ei koskaan saisi olla yli 50 %. Ruokintasuhde vaihtelee paljon eri hevosten välillä. Yleispätevää sääntöä oikeasta suhteesta siis ei ole, sillä jokaisen hevosen ravinnontarpeet ovat yksilöllisiä. Lisäksi karkearehun laatu vaikuttaa väkirehun sopivaan määrään. Näiden seikkojen takia on vaikea lähteä antamaan lupauksia toisille optimaalisesta ruokintasuhteesta.

Oikea ruokintarytmi

Ongelmien välttämiseksi väkirehuja ei tulisi yhdellä ruokintakerralla antaa yli 2 kg. Ne tulisi antaa hevoselle vuorokauden aikana kolmessa eri erässä ja 4-5 h ennen rasitusta. Ja koska moni hevonen ymmärtää väkirehun maittavuuden päälle turhankin hyvin, kannattaa karkearehua annostella hevoselle ennen väkirehun tarjoilua. Ruokinnan ajoituksella on muutenkin ruuansulatuselimistön hyvinvoinnin kannalta merkitystä. Karkearehua tulisi antaa hevoselle säännöllisesti, jotta mahalaukussa olisi happotasapainon tasapainon säätelyn takia jatkuvasti pieniä määriä karkearehua.

Mielestäni ruokinnassa onkin oleellisinta ottaa laajalti asioista selvää, ja sen jälkeen yrittää lähteä kokeilemalla rakentamaan omalle hevoselle sopivaa ruokintaa. Aina kannattaa kuunnella avoimesti toisten neuvoja ja kokemuksia, mutta jokainen hevosen omistaja itse tekee päätöksen oman hevosensa kohdalla. Toisten ajatuksia ei kannata suoraan tyrmätä, sillä ne tosiaan saattavat olla todella toimia jollekin toiselle.

Kukaan ei ole tainnut koskaan hevosurheilua halvaksi harrastukseksi väittääkään, mutta välillä itseäkin hirvittää kuinka paljon varustehankintoihin saa rahaa palamaan. Puhumattakaan tietysti itse hevoseen ja sen ylläpitoon… Itse kuitenkin haluan panostaa tekemiini hankintoihin, ja arvostan varustehankinnoissani pitkäikäisyyttä ja laadukkuutta. Saatan tehdä arvokkaitakin hankintoja, mutta ne ovat aina tarkkaan harkittuja.

Älä anna merkin brändin tehdä ostopäätöstä puolestasi

Viimeisin varustehankintani on uudet ratsastushousut. Ne ovat sellainen varustehankinta, johon omasta mielestäni kannattaa sijoittaa. Harkittu ostos voi palvella parhaassa tapauksessa useita vuosia ominaisuutensa säilyttäen.

Minulla on ollut ratsastushousuja useammalta eri valmistajalta, esimerkiksi sellaisilta merkeiltä kuin Pikeur, Eurostar ja John Whitaker, ja näistä ensimmäisenä mainitulle merkille voin antaa omat suositukseni. Tavallisesti en ole varusteissa kovinkaan paljon merkkien perään, ja yleensä tiettyjen merkkien varusteissa onkin hintaan lisätty brändin tuoma lisä. Ja sitä lisää en itse ole valmis maksamaan, vaan tuotteen pitää onnistua vakuuttamaan minut muulla tavoin. Haluan aina selvittää varusteita hankkiessani mistä maksan.

Joskus jahkailen ehkä liiankin kanssa hankintoja tehdessäni, mutta toisaalta ei minun ole myöskään tarvinnut isompia hankintojani katua.

Mihin asioihin itse kiinnitän huomiota ratsastushousuja valitessani

Pikeurin puolesta uskallan liputtaa ääneen, sillä useammat Pikeurin ratsastushousut ovat onnistuneet lunastamaan lupauksensa. Se ei siltikään tarkoita, etten anna mahdollisuuksia myös muille merkeille. Pikeurin ratsastushousujen valikoimasta vain tuntuu löytyvän minun mitoilleni sopivia ja hyvin istuvia sekä napakoita malleja, mitkä ovatkin tärkeitä ominaisuuksia ratsastushousuille.

Hyvä istuvuus on aivan ehdoton vaatimus. Lisäksi materiaali kannattaa miettiä omaan käyttöön sopivaksi, sillä hyvästä materiaalista valmistetut housut paitsi kestävät käytössä pidempään, materiaalilla on myös merkitystä satulassa pysymisessä. Materiaalin on oltava hengittävä, mutta myös suojaava. Ja ennen kaikkea joustavaa ja mukavaa päällä!

Klassinen ratsastaja

Itse en ole niinkään trendien perään, vaan arvostan niin materiaaleissa kuin väreissä enemmän klassisia ratkaisuja. Koska haluan varusteilta pitkää käyttöikää, ovat perinteisemmät ratsastushousut ilman erikoisia yksityiskohtia senkin puolesta usein turvallisempi valinta. Esimerkiksi klassiset värit ovat niin sanotusti aina muodissa. Sesonkivärit ovat toki kivaa piristystä ja usein todella kivannäköisiä, mutta kuten todettua, itse pyrin tekemään monivuotisia hankintoja.

Uusi innovaatio ratsastushousuissa ovat ns. grip-paikat, joiden ansiosta luvataan vielä entistä parempaa pitoa satulaan. Itse kuitenkin suosin kokopaikkaisia ratsastushousuja, sillä omasta mielestäni ne ovat käytössä kestävämmät. Tai sellaisia kokemuksia ainakin itselläni on kokopaikkaisten ja grip-paikkaisten ratsastushousujen välillä. Saattaa tietysti olla, että minulla on ollut huonoa tuuria grip-paikkaisten housujen kanssa.

Kävin taannoin mielenkiintoisella ruokintaluennolla ja seuraavaksi ajattelin pohtia teidän kanssanne, minkälaisista tekijöistä koostuu kilpahevosen ruokinta. Ruokinta tuntuu olevan mielipiteitä herättävä ja jakava aihe, ja itse ainakin koen opettavaisina kokemusten jakamisen. Sen takia olisikin kiva, että myös te lukijat jakaisitte aiheesta omia mietteitänne tulevan tekstini yhteydessä.

Aina aika ajoin on hyvä hakea harjoitteluun uusia näkökulmia, sillä ne avartavat omaakin ajattelua itselle muka tutuista asioista. Vaikka luotan omaan esteratsastuksen valmentajaani kuin kallioon ja arvostan suuresti hänen osaamistaan, turvaudun säännöllisesti myös ulkopuolisiin kouluttajiin.

Tällä kertaa meille tarjoutui mahdollisuus osallistua ulkopuolisen valmentajan vetämiin harjoituksiin omalla harjoituskentällämme, kun saimme vierailevan hevosalan osaajan jakamaan meille omia oppejaan. Aivan mahtavaa, että tällaisia mahdollisuuksia järjestetään meille säännöllisesti. Ainakin itse koen, että ne vievät harjoitteluamme eteenpäin ja ovat merkittävässä roolissa edistyksemme kannalta.

Kriittisen positiivinen yksityistunti uudessa opissa

Kyseessä oli siis esteratsastuksen yksityistunti, jossa valmentaja pyysi ensin tekemään tiettyjä harjoituksia, ja nopeasti hän näiden perusteella osasikin tunnistaa meidän vahvuuksia ja heikkouksia. Valmentaja oli todella kannustava, mutta myös erittäin kriittinen. Hän osasi kuitenkin pukea kritiikinkin kehittävään muotoon, ja vaikka tuli käytyä paljon työnalle otettavia kehityskohteita, oma fiilis yksityistunnin jälkeen oli erittäin positiivinen.

Vaikka valmentaja haastoi meitä eikä päästänyt helpolla, hänen positiivinen tapansa valmentaa oli todella paljon omaan mieleeni. Jos hän nosti esiin pienemmätkin asiat, joissa meillä on parantamisen varaa omassa työskentelyssämme, hän myös muisti ehdottomasti nostaa esiin myös ne asiat, joissa me onnistuimme. Joten täydet pisteet tästä valmennustyylistä! Se sopi ainakin itselleni, olenhan vähintään yhtä kriittinen pienten yksityiskohtien suhteen itsekin.

Ole avoin uusille asioille

Itse olen sitä mieltä, että eri kouluttajan oppeja kannattaa lähteä kokeilemaan avoimen rohkeasti, vaikka ne eivät ensiajatukselta omalta tuntuisikaan. Jokainen kuitenkin tuntee oman hevosensa parhaiten ja päättää miten sen kohdalla toimitaan. Harjoitukset on tietysti aina tehtävä hevosen ehdoilla.

Aina välillä kuitenkin näkee tapauksia, joissa ratsastaja on jo etukäteen päättänyt, mikä hänen hevosellaan toimii ja mikä taas ei, ja tyrmää kouluttajan puheet edes pohtimatta saati kokeilematta asiaa käytännössä. Itse ainakin olisin menettänyt monen monta kullanarvoista vinkkiä, jos näin esteratsastuksen harjoitusvuosien aikana olisin eri kouluttajien jakamiin neuvoihin suhtautunut. Näin olisi varmaan käynyt tänäänkin.

Yksityistuntien parhaita puolia on tietysti yksilökohtainen ohjaus ja mahdollisuus keskittyä niihin omiin ongelma-alueisiin. Meille tämä tarkoitti erityisesti huomionkiinnittämistä erilaisten harjoitteiden avulla omaan ratsastusasentoon sekä hevosen rentouteen. Meille on ollut haaste löytää rentous kisatilanteissa, joten valmentajan kanssa yhdessä pohdimme millaiset asiat tähän vaikuttavat, jotta osaan jatkossa kiinnittää niihin vielä paremmin huomiota.

Olen tehnyt inventaariota esteratsastusvarusteistani, minkä innoittamana aloin ideoita muutamia ratsastusvarusteisiin liittyviä postauksia. Monet ratsastukseen tarvittavat varustehankinnat ovat rahallisesti arvokkaita investointeja, ja ainakin itse aina etsin hankintoja tehdessäni käyttökokemuksia ja analyysejä muilta ratsastajilta eri varusteiden toimivuudesta. Tämän innoittamana saattekin seuraavaksi kuulla ajatuksiani siitä millaiset ovat minun suosikkiratsastushousuni.

Kuten aiemmin jo vähän väläytin, pääsin irtaantumaan tallivelvollisuuksistani yhden viikonlopun verran ja vetämään jalkaani kerrankin jotain ihan muuta kuin saappaat. En muista koska olisin viimeksi viettänyt kokonaisen viikonlopun muuallakin kuin hevoshommissa. Nautin viikonlopun ohjelmasta ja ystävieni seurasta niin täysillä, että sovimme jo heti uuden ajankohdan seuraavalle irtiotollemme!

Olin tosiaan jo fiiliksissä siitä, että oli kerrankin aihetta kammata tukka nutturalle, sipaista kasvoille vähän meikkiä ja pukea vielä lempimekkonikin päälle. Majoituimme ystäväni kanssa kaksi yötä aivan Helsingin keskustassa sijaitsevassa hotellissa, joten kaikki pääkaupunkiseudun syke oli odottamassa meitä.

Heppatytöt pääkaupunkiseudun sykkeessä

Vaikka perjantaina olimme perillä hotellilla vasta melko myöhään illalla, emme halunneet tuhlata iltaamme hotellihuoneessa, vaan suuntasimme suoraan syömään illallista. Onnistuneen illallisen päälle päädyimme vielä juomaan parit drinkit ydinkeskustan tunnelmallisissa ravintoloissa. Emme olleet nähneet ystäväni kanssa pitkään aikaan, ja nauroimme ja höpötimme taukoamatta senkin edestä.

Koska seuraavana päivänä oli tarkoitus hyödyntää Helsingin tarjoamat shoppailumahdollisuudet, emme kuitenkaan katsoneet järkeväksi tanssia ihan pilkkuun asti, vaan lähdimme drinksujen jälkeen kiltisti ja tyytyväisinä hotellille nukkumaan.

Keltanokka kasinolla

Lauantaipäivän tosiaan vietimme shoppailun parissa, ja mukaan tarttuikin muutamia tarpeellisia hankintoja lähinnä vaatekaapin täydennykseksi. Tällä kertaa olin niin vapaalla heppahommista, että en tullut hankkineesti mitään hevosiin liittyvää, mikä on siis todella harvinaisesta itselleni. Oma vaatekaappia taas ei ole tullut niin aktiivisesti päivitettyä viime aikoina, joten voin sanoa shoppailukierroksen olleen oikein tarpeellinen.

Illalla suuntasimme ystäväni ehdotuksesta kasinolle ja se olikin itselleni aivan täysin uusi maailma. En ollut koskaan aiemmin ollut kasinolla ja epäilen, että tuskin olisin sinne ihan omin avuin löytänytkään. Mutta onneksi menin! Ystäväni on kokeneempi kasinoilla vierailija ja tutustutti minut sen verran hyvin pelaamisen pyörteisiin, että taisi jonkin sortin kasinokärpänen jopa päästä minuakin puraisemaan. Itse keskityin tällä kertaa automaattipelien valikoimaan, joka sekin oli ainakin vierailemallamme kasinolla todella monipuolinen, joten aika kului kuin siivillä automaattien kanssa seurustellessa.

Vaikka tunnekin joitakin kasinolla pöytäpeleinä pelattavista peleistä, vaatisi kuitenkin pientä lisäopiskelua ennen kuin rohkenisin lähteä kokeilemaan pelurin taitojani kasinon pelipöydän ääreen. Ystäväni kuitenkin vinkkasi, että kasinolla järjestetään myös pelikouluja, joten kenties se olisi minulle sopiva reitti löytää tiensä joskus tulevaisuudessa pelipöytien ääreen. Vaikka ei sillä, hyvinhän meillä peliautomaattien kanssakin synkkasi! Olen testannut online-kasinoa. Teimme pienen talletuksen kasinolle, joka sai siru-mobiilimaksun.

Viikonloppu oli niin kertakaikkisen onnistunut ja hauska, että taisin olla naama virneessä edelleen kun vuorossa oli tämän päivän esteratsastusvalmennus. Mutta hyvin valmennus sujuikin, joten viikonloppu muualla kun tallilla oli siis erittäin perusteltu myös esteratsastus kehityksemme kannalta.

Sovimme tosiaan jo seuraavankin reissun ja meinasimme tehdä tästä säännöllisin väliajoin toistuvan yhteisen perinteen. Ehkä seuraavalla reissulla tosiaan uskaltaudun kasinon pelipöydän ääreen, mutta monta muutakin suunnitelmaa meillä jää vielä pääkaupunkiseudulla odottamaan toteuttamistaan.

Vanha luottosatulani on palvellut minua pitkään ja hyvin, eikä se ihan vielä edes onneksi olekaan vielä aivan loppuun istuttu. Väistämätöntä kuitenkin on, että hyvästä huolenpidosta huolimatta, joudun jossain kohtaa luopumaan satulastani. Olen valmistautunut jo hyvissä ajoin tähän, ja alkanut pohtia uuden satulan hankintaa ja ennen kaikkea laatia kriteereitä uuden satulan ominaisuuksista. Nykyinen satulani on ollut sen verran toimiva itselleni, että aika suuri kolo tulee uudella satulalla olevan täytettävänä.

Päätä ensin budjetti

Satula on arvokas hankinta, joten sen valintaan tulee senkin puolesta paneuduttua huolella. Itse arvostan muutenkin kaikessa kulutustavarassa pitkäikäisyyttä ja laatua, joten olen valmis satsaamaan kunnolla hankintoihin, jotka ovat minulle tarpeellisia. Joku budjetti kuitenkin kannattaa itselleen hahmotella, sillä satulan hankinnassa, kuten niin monessa muussakin asiassa, nälkä helposti kasvaa syödessä.

Käytettyjen satuloiden hinnat alkavat noin tuhannesta eurosta ylöspäin. Nykyisen satulan olen hankkinut käytettynä, joten käytetyistä satuloistakin voi olla vaikka mihin. Sanotaan, että uuden auton hinta laskee heti kun sen ajaa autoliikkeen ovista ulos, ja samaa pätee uusiin satuloihin. Ensimmäisen hinnanpudotuksen jälkeen satulan arvo kuitenkin pysyy suhteellisen vakiona, olettaen, että kunto on hyvä ja nahassa ei ole suuria kulumia. Käytetyn satulan hinta siis pitää oikein pidettynä arvonsa hyvin.

Koska sopivan käytetyn satulan löytäminen on kuitenkin eräänlaista onnenkauppaa, olen päättänyt hankkia seuraavan satulani uutena. Satulan hankinnan hintahaarukaksi olen miettinyt 1100-1400 euroa, ja tästä hintahaarukasta pitäisi löytyä kiinnostavia merkkejä.

Kallis ei välttämättä ole hyvä

Kalliimpi satula ei ole tae paremmasta istuvuudesta, mutta toki materiaalit ja laatu paranevat hinnan kohotessa. Hahmottelemaani hintahaarukkaan sijoittuvia, kiinnostavia satulamerkkejä ovat mm. Pessoa, Lippo ja Kent & Masters. En ole millekään tietylle merkille erityisen uskollinen, vaan yritän kiinnittää sen sijaan huomioni satulalta vaatimiini ominaisuuksiin ja yksityiskohtiin. Haluan, että uusi satulani on oikea ostos niin minun kuin hevosenikin mielestä.

Vaikka satulan hankinta onkin nyt mielessä, tulevana viikonloppu tulee olemaan minulle pitkästä aikaa täysin tallivapaa viikonloppu Helsingissä. Niin paljon kun nautinkin valinnastani elää täysipäiväistä elämää hevosurheilulle omistautuneena, tulee tallivastuista vapaa viikonloppu olemaan pitkään ja erittäin hartaasti odotettu!

Minulla on suuri usko siihen, että tämä viikonloppu ei ole ollut turhaan odottamisen arvoinen, sillä niin mukavaa ohjelmaa on tälle irtiotolle kaavailtu. Varmaan saatte myöhemmin lukea miten tämä heppatyttö on Helsingin yössä selvinnyt!

Mintti on kilpahevonen ja olemme osallistuneet jo moniin kilpailuihin. Kokemusta karttuu kilpailu kilpailulta, mutta tärkeintä on tietty viikoittainen treenaaminen kisoja varten.

Tällä sivulla kerron teille, miten treenaamme Mintin kanssa ja minkälaisia päiväaskareita täytyy suorittaa omistushevosen kanssa.

Aikaisia herätyksiä ja päivittäistä huolenpitoa

Kun kyseessä on omistushevonen, kaikki vastuu lankeaa hevosen omistajalle itselleen. Onneksi Mintti kuitenkin asustaa tallilla, jonka ylläpidosta huolehtivat tallin omistajat. Maksan tallin omistajille vuokraa Mintin pitämisestä tallilla. Tallin omistajat muun muassa hoitavat yleisen siivoamisen ja ruoan hankkimisen, mutta kaikki itse hevoseen liittyvä on minun kontollani – omasta tahdostani.

Muun muassa varusteiden ostaminen on myös minun vastuullani. Tästäkin syystä oli onni, etten saanut hevosta omakseni liian varhain, sillä nuorempana en ymmärtänyt hevosen omistamisen mukana tulevaa vastuuta ja työmäärää. Vaikka tallin omistajat pitävät huolen tallin ylläpidosta ja säästävät näin minulta suuren määrän aikaa muihin askareisiin ja opiskeluun, kuluu hevosen hoitamiseen päivittäin vähintään 2-3 tuntia.

Omistushevosen treenaus ja päivittäiset touhut kuuluvat lähinnä omistajalle, mutta osan hommista hoitaa myös hevostani vuokraava Laura. Päivittäiset toimet tallilla sujuvat suunnilleen seuraavasti. Herätyskello soi aikaisin aamulla, sillä tallille on ehdittävä ruokkimaan hevonen, viemään se laitumelle ja toimittamaan muita askareita tallilla ennen luentojen alkua. Toisinaan myös harjaamme jo aamulla. Onneksi yliopistolla on paljon itsenäistä opiskelua ja monien kurssien luennot alkavat vasta myöhään aamupäivästä, joten aikaa tallilla oleskeluun jää enemmän.

Päivän päätteeksi saavun jälleen tallille ratsastamaan Mintillä, ruokkimaan sen sekä harjaamaan jos aamulla ei ole ollut aikaa. Tunnit loppuvat tallilla yleensä vasta yhdeksän aikoihin illalla, joten yleensä odottelen että muut lähtevät ja saan sitten rauhassa treenata Mintin kanssa ilman paineita muiden silmistä.

Treeniä ja hupia

Ratsastuksessa treenaamme kisoja varten mutta myös teemme kaikenlaista hupaisaa. Rankkaa treeniä suositellaan tehtäväksi vain 2-3 päivän välein että hevosen lihakset ehtivät palautua, joten välipäivinä teemme sitten muuta ja harjoitamme muita ominaisuuksia.

Ennen kisoihin treenausta täytyi suorittaa ensimmäinen peruskuntokausi, jonka Mintti suoritti jo ennen minun ylläpitohevosenani oloa, ja nykyisin kilpahevosen jo kehityttyä peruskuntokausi on lyhyempi ja lähinnä ylläpitoa. Ensimmäisellä peruskuntokaudella luodaan vankka pohja hapenottokyvylle ja luuston sekä nivelten kestävyys maksimoidaan erilaisilla harjoituksilla. Myös verenkierto paranee ja sydänlihas vahvistuu.

Varsinainen kilpailuun vahvistuva kausi keskittyy hevosen lajivalmiuksien kehitykseen. Tässä vaiheessa rasituksen määrä ja rytmitys ovat erityisen tärkeitä, jotta hevonen sopeutuu kasvavaan rasitukseen ja saa aikaa myös palautua. Viikossa treenaamme raskaasti noin kaksi tai kolme kertaa, muina päivinä kevyemmin, jolloin kopsuttelemme esimerkiksi maastossa. Treenipäivinä harjoitellaan muun muassa pysähtymisiä ja niistä suoraan laukkaan lähtöjä, hyppyjä ja muuta kisoihin liittyvää. On myös tärkeää pitää hevonen hyvällä mielellä, johon vaikuttaa myös omistajan, eli minun, mieliala.

Ensi kesänä lähdemme Mintin kanssa taas kisaamaan. Mintti kisaa sekä kouluratsastuksessa että toisinaan myös esteratsastuskisoissa. Kouluratsastuksesta käytetään toisinaan myös epävirallista nimeä dressing, joka tulee lajin alkuperäisestä nimestä dressage, eli koulutus. Koulutuksesta kouluratsastuksessa onkin kyse, sillä tärkeää on että hevonen on tottelevainen ja tietää, milloin ratsastaja haluaa tehdä mitäkin.

Kouluratsastukseen sisältyy muun muassa pysähdyksiä, laukkaa ja ravia, toisinaan myös paikallaan askellusta, korkeita nostoja tai vaikkapa ristikävelyä. Tällä hetkellä Mintille tuottaa vaikeuksia erityisesti paikallaan talsiminen, mutta eiköhän sekin vielä opita sinnikkään harjoittelun tuloksena. Reitti ja sen sisältö vaihtelee, ja ratsastajan pitää itse muistaa reitti ja ohjeistaa hevosta eri toimintoihin. Tottelevaisuus ja hevosen luottamus ratsastajaan on erityisen tärkeää. Kaikkia näitä on treenattava ahkerasti.

Esteissä vaaditaan voimakkaat jalat

Esteratsastuksessa mukaan heitetään erilaisia esteitä, jotka täytyy suorittaa tietyssä järjestyksessä. Tässäkin lajissa erityisen tärkeää on hevosen ja omistajan tiivis yhteistyö, sillä pelokkaan hevosen arka käytös, tai silloin kun luottamuksen luominen on jäänyt keskivaiheille, tulokset on nähty kisoissa useasti. Tällöin hevonen voi esimerkiksi kieltäytyä hyppäämästä tai ei hyppää kunnolla, jolloin hyppy ei tietenkään suju niin hyvin kuin voisi.

Esteratsastus on itse asiassa yksi vanhimmista kilpalajeista hevosurheilusta puhuttaessa. Tärkeää on myös nopeus: ei riitä, että esteet suoritetaan hyvin ja oikeassa järjestyksessä, vaan tärkeää on myös suorittaa tämä kaikki mahdollisimman nopeasti. Yleensä esteitä on radalla 8-20 kappaletta. Radan suunnittelee ratamestari. Usein mukana on esteitä, jotka ovat erityisen lähellä toisiaan eli sarjaesteitä. Nämä esteet tuottavat Mintille edelleen hieman vaikeuksia, sillä ne täytyy suorittaa erityisellä varovaisuudella. Sarjaesteiden välissä hevoselle jää tilaa ja aikaa ottaa vain muutama askel ennen uutta hyppyä.

Mintti menestyy esteissä kuitenkin suhteellisen hyvin, sillä ruunakon jalat ovat voimakkaat jalat. Jaloissa tarvitaan voimaa, sillä esteeltä alastullessa ei vain hevosen oma paino mutta myös ratsastajan paino ovat pienen hetken kokonaan hevosen etujalkojen varassa. Tämän takia treenaaminen on tärkeää ja on tärkeää varmistaa, että yleinen lihaskunto on riittävä esteissä harjoittelun aloittamiseksi. Olisi ikävää, jos joku loukkaantuisi.

Hienot varusteet kouluratsastukseen

Erityisesti pidän kouluratsastuksesta, sillä tässä lajissa niin ratsastaja kuin hevonenkin saavat pukeutua erityisen tyylikkäästi. Sääntöjen mukaan ratsukon varustuksen tulee olla yksinkertaiset, siistit ja tyylikkäät. Yleensä letitän ja nutturoin Mintin harjan kouluratsastuskisoja varten. Hevosen varsinaista koristelemista ei suositella, mutta se ei sovi tyyliini muutenkaan.

Kisoihin meillä on valkoinen satulahuopa ja muut varusteet ovat mustaa nahkaa, mikä näyttää valtavan tyylikkäältä Mintin päällä. Satulan on oltava myös täysin omanlaisensa kouluratsastussatula. Se eroaa normaalista satulasta siten, että siinä on syvä istuin ja ohuet siivet. Minullakin tällainen satula on, vaikka säännöt eivät varsinaisesti vaadi satulan käyttöä, mutta olen huomannut että sen avulla onnistuu paremmin.

Suomenpuoliveriruunani nimi on Mintti. Mintti on tyypillinen suomalainen puoliverinen, säkäkorkeus 165, pitkäkaulainen, vahvaselkä mutta kevyt ja sopusuhtainen rakenne. Mintti on liikkeiltään energinen, tahdikas ja aika lennokas. Mintti on luonteeltaan aika varovainen ja säikkyy helposti mitä omituisimpia asioita, kuten omaa varjoaan, kaatunutta puunrunkoa, isoja kiviä tai jopa omia pierujaan, mutta yleisestiottaen Mintti on kuitenkin uskomattoman rohkea erityisesti esteillä ja hyppää komeasti. Mintin hoito on helppoa, sillä suomenpuoliveriset tunnetaan luotettavuudestaan ja helposta käsittelystä.

Kuinka sain Mintin

Aloitin hevosharrastuksen 11-vuotiaana. Kävin Kauhajoen lähistöllä silloin olleella tallilla ratsastustunneilla kaksi kertaa viikossa, kunnes muutimme Turkuun vanhempieni työn vuoksi ollessani 15-vuotias. Vanhempani eivät tiedä paljoa hevosista eikä kukaan muu perheessäni harrasta ratsastusta, joten on sanomattakin selvää, ettei perheeni ymmärtänyt haluani omistaa oma hevonen. Hinku, joka syttyi palamaan mielessäni jo 6-vuotiaana, eikä sammunut päiväksikään, kunnes lopulta sain Mintin omistukseeni.

Näin jälkikäteen ajateltuna on kuitenkin hyvä, etten saanut omaa hevosta omistukseeni ennen 20 vuoden ikää. Talleilla kulkee sanonta, että 13–15-vuotiaat hevosharrastajat ovat kaikkein tietäväisimpiä kaikista ratsastajista, ja vaikka tämä kuulostaa kunniakkaalta, on itse asiassa kyseessä vitsi. Nuoret ratsastajat ovat kaikista itsevarmimpia ja luulevat tietävänsä kaiken, mielellään itsekin neuvoin itseäni paljon kokeneempia ratsastajia, vaikka todellisuudessa tietotaitoni oli paljon heidän kokemustaan jäljessä. Jos olisin saanut oman heposen jo 11-vuotiaana, olisin varmasti tullut liian ylpeäksi ja siinä olisi ollut luonteenmuokkauksen pahin sudenkuoppa.

Hieman yli 15-vuotaana uudella tallilla sain aika pikaisesti vuokraponin hoitooni, jota kävin hoitamassa kaksi kertaa viikossa. Sain myös ratsastaa hevosella ja hyppiä toisinaan esteitä omistajan ollessa paikalla. Vuokrahevonen vaihtui muutamiakin kertoja omistajan myydessä hevosen eteenpäin, ja lopulta 18-vuotiaana sain Mintin ylläpitohevosekseni.

Kaksi vuotta Mintin päivittäisen hoitamisen jälkeen ja kokemuksen kartuttua monen vuoden hevosharrastuksen tuloksena päädyimme siihen, että vanhempieni avustuksella ostimme hevosen entiseltä omistajalta, jolla oli ollut Mintin myyminen mielessä jo hetken aikaa ulkomaille muuttohaaveiden takia.

Nyt olen omistanut Mintin vuoden päivät enkä voisi olla onnellisempi. Mintti on jo hyväksynyt minut sen omistajaksi ja ihmiseksi ja luottaa minuun. Jos lähistöllä on jotakin hevoselle pelottavaa, jos minä en pelkää, niin Minttikin rauhoittuu nopeasti nähdessään, ettei omistaja ole peloissaan. Minulle tämä tekee suhteemme vielä tiukemmaksi ja iloitsen siitä päivittäin.

Tavoitteena huippusijoitukset

Suomenpuoliverisenä Mintti on erinomainen kilpahevonen. Yhteinen tavoitteemme on treenata kovasti ja osallistua kilpailuihin niin kouluratsastus kuin esteratsastuskin. Ensikesänä aiomme osallistua moniin kilpailuihin, joista voit lukea lisää täältä.