Kuukausi: heinäkuu 2017

Aina aika ajoin on hyvä hakea harjoitteluun uusia näkökulmia, sillä ne avartavat omaakin ajattelua itselle muka tutuista asioista. Vaikka luotan omaan esteratsastuksen valmentajaani kuin kallioon ja arvostan suuresti hänen osaamistaan, turvaudun säännöllisesti myös ulkopuolisiin kouluttajiin.

Tällä kertaa meille tarjoutui mahdollisuus osallistua ulkopuolisen valmentajan vetämiin harjoituksiin omalla harjoituskentällämme, kun saimme vierailevan hevosalan osaajan jakamaan meille omia oppejaan. Aivan mahtavaa, että tällaisia mahdollisuuksia järjestetään meille säännöllisesti. Ainakin itse koen, että ne vievät harjoitteluamme eteenpäin ja ovat merkittävässä roolissa edistyksemme kannalta.

Kriittisen positiivinen yksityistunti uudessa opissa

Kyseessä oli siis esteratsastuksen yksityistunti, jossa valmentaja pyysi ensin tekemään tiettyjä harjoituksia, ja nopeasti hän näiden perusteella osasikin tunnistaa meidän vahvuuksia ja heikkouksia. Valmentaja oli todella kannustava, mutta myös erittäin kriittinen. Hän osasi kuitenkin pukea kritiikinkin kehittävään muotoon, ja vaikka tuli käytyä paljon työnalle otettavia kehityskohteita, oma fiilis yksityistunnin jälkeen oli erittäin positiivinen.

Vaikka valmentaja haastoi meitä eikä päästänyt helpolla, hänen positiivinen tapansa valmentaa oli todella paljon omaan mieleeni. Jos hän nosti esiin pienemmätkin asiat, joissa meillä on parantamisen varaa omassa työskentelyssämme, hän myös muisti ehdottomasti nostaa esiin myös ne asiat, joissa me onnistuimme. Joten täydet pisteet tästä valmennustyylistä! Se sopi ainakin itselleni, olenhan vähintään yhtä kriittinen pienten yksityiskohtien suhteen itsekin.

Ole avoin uusille asioille

Itse olen sitä mieltä, että eri kouluttajan oppeja kannattaa lähteä kokeilemaan avoimen rohkeasti, vaikka ne eivät ensiajatukselta omalta tuntuisikaan. Jokainen kuitenkin tuntee oman hevosensa parhaiten ja päättää miten sen kohdalla toimitaan. Harjoitukset on tietysti aina tehtävä hevosen ehdoilla.

Aina välillä kuitenkin näkee tapauksia, joissa ratsastaja on jo etukäteen päättänyt, mikä hänen hevosellaan toimii ja mikä taas ei, ja tyrmää kouluttajan puheet edes pohtimatta saati kokeilematta asiaa käytännössä. Itse ainakin olisin menettänyt monen monta kullanarvoista vinkkiä, jos näin esteratsastuksen harjoitusvuosien aikana olisin eri kouluttajien jakamiin neuvoihin suhtautunut. Näin olisi varmaan käynyt tänäänkin.

Yksityistuntien parhaita puolia on tietysti yksilökohtainen ohjaus ja mahdollisuus keskittyä niihin omiin ongelma-alueisiin. Meille tämä tarkoitti erityisesti huomionkiinnittämistä erilaisten harjoitteiden avulla omaan ratsastusasentoon sekä hevosen rentouteen. Meille on ollut haaste löytää rentous kisatilanteissa, joten valmentajan kanssa yhdessä pohdimme millaiset asiat tähän vaikuttavat, jotta osaan jatkossa kiinnittää niihin vielä paremmin huomiota.

Olen tehnyt inventaariota esteratsastusvarusteistani, minkä innoittamana aloin ideoita muutamia ratsastusvarusteisiin liittyviä postauksia. Monet ratsastukseen tarvittavat varustehankinnat ovat rahallisesti arvokkaita investointeja, ja ainakin itse aina etsin hankintoja tehdessäni käyttökokemuksia ja analyysejä muilta ratsastajilta eri varusteiden toimivuudesta. Tämän innoittamana saattekin seuraavaksi kuulla ajatuksiani siitä millaiset ovat minun suosikkiratsastushousuni.

Kuten aiemmin jo vähän väläytin, pääsin irtaantumaan tallivelvollisuuksistani yhden viikonlopun verran ja vetämään jalkaani kerrankin jotain ihan muuta kuin saappaat. En muista koska olisin viimeksi viettänyt kokonaisen viikonlopun muuallakin kuin hevoshommissa. Nautin viikonlopun ohjelmasta ja ystävieni seurasta niin täysillä, että sovimme jo heti uuden ajankohdan seuraavalle irtiotollemme!

Olin tosiaan jo fiiliksissä siitä, että oli kerrankin aihetta kammata tukka nutturalle, sipaista kasvoille vähän meikkiä ja pukea vielä lempimekkonikin päälle. Majoituimme ystäväni kanssa kaksi yötä aivan Helsingin keskustassa sijaitsevassa hotellissa, joten kaikki pääkaupunkiseudun syke oli odottamassa meitä.

Heppatytöt pääkaupunkiseudun sykkeessä

Vaikka perjantaina olimme perillä hotellilla vasta melko myöhään illalla, emme halunneet tuhlata iltaamme hotellihuoneessa, vaan suuntasimme suoraan syömään illallista. Onnistuneen illallisen päälle päädyimme vielä juomaan parit drinkit ydinkeskustan tunnelmallisissa ravintoloissa. Emme olleet nähneet ystäväni kanssa pitkään aikaan, ja nauroimme ja höpötimme taukoamatta senkin edestä.

Koska seuraavana päivänä oli tarkoitus hyödyntää Helsingin tarjoamat shoppailumahdollisuudet, emme kuitenkaan katsoneet järkeväksi tanssia ihan pilkkuun asti, vaan lähdimme drinksujen jälkeen kiltisti ja tyytyväisinä hotellille nukkumaan.

Keltanokka kasinolla

Lauantaipäivän tosiaan vietimme shoppailun parissa, ja mukaan tarttuikin muutamia tarpeellisia hankintoja lähinnä vaatekaapin täydennykseksi. Tällä kertaa olin niin vapaalla heppahommista, että en tullut hankkineesti mitään hevosiin liittyvää, mikä on siis todella harvinaisesta itselleni. Oma vaatekaappia taas ei ole tullut niin aktiivisesti päivitettyä viime aikoina, joten voin sanoa shoppailukierroksen olleen oikein tarpeellinen.

Illalla suuntasimme ystäväni ehdotuksesta kasinolle ja se olikin itselleni aivan täysin uusi maailma. En ollut koskaan aiemmin ollut kasinolla ja epäilen, että tuskin olisin sinne ihan omin avuin löytänytkään. Mutta onneksi menin! Ystäväni on kokeneempi kasinoilla vierailija ja tutustutti minut sen verran hyvin pelaamisen pyörteisiin, että taisi jonkin sortin kasinokärpänen jopa päästä minuakin puraisemaan. Itse keskityin tällä kertaa automaattipelien valikoimaan, joka sekin oli ainakin vierailemallamme kasinolla todella monipuolinen, joten aika kului kuin siivillä automaattien kanssa seurustellessa.

Vaikka tunnekin joitakin kasinolla pöytäpeleinä pelattavista peleistä, vaatisi kuitenkin pientä lisäopiskelua ennen kuin rohkenisin lähteä kokeilemaan pelurin taitojani kasinon pelipöydän ääreen. Ystäväni kuitenkin vinkkasi, että kasinolla järjestetään myös pelikouluja, joten kenties se olisi minulle sopiva reitti löytää tiensä joskus tulevaisuudessa pelipöytien ääreen. Vaikka ei sillä, hyvinhän meillä peliautomaattien kanssakin synkkasi! Olen testannut online-kasinoa. Teimme pienen talletuksen kasinolle, joka sai siru-mobiilimaksun.

Viikonloppu oli niin kertakaikkisen onnistunut ja hauska, että taisin olla naama virneessä edelleen kun vuorossa oli tämän päivän esteratsastusvalmennus. Mutta hyvin valmennus sujuikin, joten viikonloppu muualla kun tallilla oli siis erittäin perusteltu myös esteratsastus kehityksemme kannalta.

Sovimme tosiaan jo seuraavankin reissun ja meinasimme tehdä tästä säännöllisin väliajoin toistuvan yhteisen perinteen. Ehkä seuraavalla reissulla tosiaan uskaltaudun kasinon pelipöydän ääreen, mutta monta muutakin suunnitelmaa meillä jää vielä pääkaupunkiseudulla odottamaan toteuttamistaan.

Vanha luottosatulani on palvellut minua pitkään ja hyvin, eikä se ihan vielä edes onneksi olekaan vielä aivan loppuun istuttu. Väistämätöntä kuitenkin on, että hyvästä huolenpidosta huolimatta, joudun jossain kohtaa luopumaan satulastani. Olen valmistautunut jo hyvissä ajoin tähän, ja alkanut pohtia uuden satulan hankintaa ja ennen kaikkea laatia kriteereitä uuden satulan ominaisuuksista. Nykyinen satulani on ollut sen verran toimiva itselleni, että aika suuri kolo tulee uudella satulalla olevan täytettävänä.

Päätä ensin budjetti

Satula on arvokas hankinta, joten sen valintaan tulee senkin puolesta paneuduttua huolella. Itse arvostan muutenkin kaikessa kulutustavarassa pitkäikäisyyttä ja laatua, joten olen valmis satsaamaan kunnolla hankintoihin, jotka ovat minulle tarpeellisia. Joku budjetti kuitenkin kannattaa itselleen hahmotella, sillä satulan hankinnassa, kuten niin monessa muussakin asiassa, nälkä helposti kasvaa syödessä.

Käytettyjen satuloiden hinnat alkavat noin tuhannesta eurosta ylöspäin. Nykyisen satulan olen hankkinut käytettynä, joten käytetyistä satuloistakin voi olla vaikka mihin. Sanotaan, että uuden auton hinta laskee heti kun sen ajaa autoliikkeen ovista ulos, ja samaa pätee uusiin satuloihin. Ensimmäisen hinnanpudotuksen jälkeen satulan arvo kuitenkin pysyy suhteellisen vakiona, olettaen, että kunto on hyvä ja nahassa ei ole suuria kulumia. Käytetyn satulan hinta siis pitää oikein pidettynä arvonsa hyvin.

Koska sopivan käytetyn satulan löytäminen on kuitenkin eräänlaista onnenkauppaa, olen päättänyt hankkia seuraavan satulani uutena. Satulan hankinnan hintahaarukaksi olen miettinyt 1100-1400 euroa, ja tästä hintahaarukasta pitäisi löytyä kiinnostavia merkkejä.

Kallis ei välttämättä ole hyvä

Kalliimpi satula ei ole tae paremmasta istuvuudesta, mutta toki materiaalit ja laatu paranevat hinnan kohotessa. Hahmottelemaani hintahaarukkaan sijoittuvia, kiinnostavia satulamerkkejä ovat mm. Pessoa, Lippo ja Kent & Masters. En ole millekään tietylle merkille erityisen uskollinen, vaan yritän kiinnittää sen sijaan huomioni satulalta vaatimiini ominaisuuksiin ja yksityiskohtiin. Haluan, että uusi satulani on oikea ostos niin minun kuin hevosenikin mielestä.

Vaikka satulan hankinta onkin nyt mielessä, tulevana viikonloppu tulee olemaan minulle pitkästä aikaa täysin tallivapaa viikonloppu Helsingissä. Niin paljon kun nautinkin valinnastani elää täysipäiväistä elämää hevosurheilulle omistautuneena, tulee tallivastuista vapaa viikonloppu olemaan pitkään ja erittäin hartaasti odotettu!

Minulla on suuri usko siihen, että tämä viikonloppu ei ole ollut turhaan odottamisen arvoinen, sillä niin mukavaa ohjelmaa on tälle irtiotolle kaavailtu. Varmaan saatte myöhemmin lukea miten tämä heppatyttö on Helsingin yössä selvinnyt!

Mintti on kilpahevonen ja olemme osallistuneet jo moniin kilpailuihin. Kokemusta karttuu kilpailu kilpailulta, mutta tärkeintä on tietty viikoittainen treenaaminen kisoja varten.

Tällä sivulla kerron teille, miten treenaamme Mintin kanssa ja minkälaisia päiväaskareita täytyy suorittaa omistushevosen kanssa.

Aikaisia herätyksiä ja päivittäistä huolenpitoa

Kun kyseessä on omistushevonen, kaikki vastuu lankeaa hevosen omistajalle itselleen. Onneksi Mintti kuitenkin asustaa tallilla, jonka ylläpidosta huolehtivat tallin omistajat. Maksan tallin omistajille vuokraa Mintin pitämisestä tallilla. Tallin omistajat muun muassa hoitavat yleisen siivoamisen ja ruoan hankkimisen, mutta kaikki itse hevoseen liittyvä on minun kontollani – omasta tahdostani.

Muun muassa varusteiden ostaminen on myös minun vastuullani. Tästäkin syystä oli onni, etten saanut hevosta omakseni liian varhain, sillä nuorempana en ymmärtänyt hevosen omistamisen mukana tulevaa vastuuta ja työmäärää. Vaikka tallin omistajat pitävät huolen tallin ylläpidosta ja säästävät näin minulta suuren määrän aikaa muihin askareisiin ja opiskeluun, kuluu hevosen hoitamiseen päivittäin vähintään 2-3 tuntia.

Omistushevosen treenaus ja päivittäiset touhut kuuluvat lähinnä omistajalle, mutta osan hommista hoitaa myös hevostani vuokraava Laura. Päivittäiset toimet tallilla sujuvat suunnilleen seuraavasti. Herätyskello soi aikaisin aamulla, sillä tallille on ehdittävä ruokkimaan hevonen, viemään se laitumelle ja toimittamaan muita askareita tallilla ennen luentojen alkua. Toisinaan myös harjaamme jo aamulla. Onneksi yliopistolla on paljon itsenäistä opiskelua ja monien kurssien luennot alkavat vasta myöhään aamupäivästä, joten aikaa tallilla oleskeluun jää enemmän.

Päivän päätteeksi saavun jälleen tallille ratsastamaan Mintillä, ruokkimaan sen sekä harjaamaan jos aamulla ei ole ollut aikaa. Tunnit loppuvat tallilla yleensä vasta yhdeksän aikoihin illalla, joten yleensä odottelen että muut lähtevät ja saan sitten rauhassa treenata Mintin kanssa ilman paineita muiden silmistä.

Treeniä ja hupia

Ratsastuksessa treenaamme kisoja varten mutta myös teemme kaikenlaista hupaisaa. Rankkaa treeniä suositellaan tehtäväksi vain 2-3 päivän välein että hevosen lihakset ehtivät palautua, joten välipäivinä teemme sitten muuta ja harjoitamme muita ominaisuuksia.

Ennen kisoihin treenausta täytyi suorittaa ensimmäinen peruskuntokausi, jonka Mintti suoritti jo ennen minun ylläpitohevosenani oloa, ja nykyisin kilpahevosen jo kehityttyä peruskuntokausi on lyhyempi ja lähinnä ylläpitoa. Ensimmäisellä peruskuntokaudella luodaan vankka pohja hapenottokyvylle ja luuston sekä nivelten kestävyys maksimoidaan erilaisilla harjoituksilla. Myös verenkierto paranee ja sydänlihas vahvistuu.

Varsinainen kilpailuun vahvistuva kausi keskittyy hevosen lajivalmiuksien kehitykseen. Tässä vaiheessa rasituksen määrä ja rytmitys ovat erityisen tärkeitä, jotta hevonen sopeutuu kasvavaan rasitukseen ja saa aikaa myös palautua. Viikossa treenaamme raskaasti noin kaksi tai kolme kertaa, muina päivinä kevyemmin, jolloin kopsuttelemme esimerkiksi maastossa. Treenipäivinä harjoitellaan muun muassa pysähtymisiä ja niistä suoraan laukkaan lähtöjä, hyppyjä ja muuta kisoihin liittyvää. On myös tärkeää pitää hevonen hyvällä mielellä, johon vaikuttaa myös omistajan, eli minun, mieliala.

Ensi kesänä lähdemme Mintin kanssa taas kisaamaan. Mintti kisaa sekä kouluratsastuksessa että toisinaan myös esteratsastuskisoissa. Kouluratsastuksesta käytetään toisinaan myös epävirallista nimeä dressing, joka tulee lajin alkuperäisestä nimestä dressage, eli koulutus. Koulutuksesta kouluratsastuksessa onkin kyse, sillä tärkeää on että hevonen on tottelevainen ja tietää, milloin ratsastaja haluaa tehdä mitäkin.

Kouluratsastukseen sisältyy muun muassa pysähdyksiä, laukkaa ja ravia, toisinaan myös paikallaan askellusta, korkeita nostoja tai vaikkapa ristikävelyä. Tällä hetkellä Mintille tuottaa vaikeuksia erityisesti paikallaan talsiminen, mutta eiköhän sekin vielä opita sinnikkään harjoittelun tuloksena. Reitti ja sen sisältö vaihtelee, ja ratsastajan pitää itse muistaa reitti ja ohjeistaa hevosta eri toimintoihin. Tottelevaisuus ja hevosen luottamus ratsastajaan on erityisen tärkeää. Kaikkia näitä on treenattava ahkerasti.

Esteissä vaaditaan voimakkaat jalat

Esteratsastuksessa mukaan heitetään erilaisia esteitä, jotka täytyy suorittaa tietyssä järjestyksessä. Tässäkin lajissa erityisen tärkeää on hevosen ja omistajan tiivis yhteistyö, sillä pelokkaan hevosen arka käytös, tai silloin kun luottamuksen luominen on jäänyt keskivaiheille, tulokset on nähty kisoissa useasti. Tällöin hevonen voi esimerkiksi kieltäytyä hyppäämästä tai ei hyppää kunnolla, jolloin hyppy ei tietenkään suju niin hyvin kuin voisi.

Esteratsastus on itse asiassa yksi vanhimmista kilpalajeista hevosurheilusta puhuttaessa. Tärkeää on myös nopeus: ei riitä, että esteet suoritetaan hyvin ja oikeassa järjestyksessä, vaan tärkeää on myös suorittaa tämä kaikki mahdollisimman nopeasti. Yleensä esteitä on radalla 8-20 kappaletta. Radan suunnittelee ratamestari. Usein mukana on esteitä, jotka ovat erityisen lähellä toisiaan eli sarjaesteitä. Nämä esteet tuottavat Mintille edelleen hieman vaikeuksia, sillä ne täytyy suorittaa erityisellä varovaisuudella. Sarjaesteiden välissä hevoselle jää tilaa ja aikaa ottaa vain muutama askel ennen uutta hyppyä.

Mintti menestyy esteissä kuitenkin suhteellisen hyvin, sillä ruunakon jalat ovat voimakkaat jalat. Jaloissa tarvitaan voimaa, sillä esteeltä alastullessa ei vain hevosen oma paino mutta myös ratsastajan paino ovat pienen hetken kokonaan hevosen etujalkojen varassa. Tämän takia treenaaminen on tärkeää ja on tärkeää varmistaa, että yleinen lihaskunto on riittävä esteissä harjoittelun aloittamiseksi. Olisi ikävää, jos joku loukkaantuisi.

Hienot varusteet kouluratsastukseen

Erityisesti pidän kouluratsastuksesta, sillä tässä lajissa niin ratsastaja kuin hevonenkin saavat pukeutua erityisen tyylikkäästi. Sääntöjen mukaan ratsukon varustuksen tulee olla yksinkertaiset, siistit ja tyylikkäät. Yleensä letitän ja nutturoin Mintin harjan kouluratsastuskisoja varten. Hevosen varsinaista koristelemista ei suositella, mutta se ei sovi tyyliini muutenkaan.

Kisoihin meillä on valkoinen satulahuopa ja muut varusteet ovat mustaa nahkaa, mikä näyttää valtavan tyylikkäältä Mintin päällä. Satulan on oltava myös täysin omanlaisensa kouluratsastussatula. Se eroaa normaalista satulasta siten, että siinä on syvä istuin ja ohuet siivet. Minullakin tällainen satula on, vaikka säännöt eivät varsinaisesti vaadi satulan käyttöä, mutta olen huomannut että sen avulla onnistuu paremmin.

Suomenpuoliveriruunani nimi on Mintti. Mintti on tyypillinen suomalainen puoliverinen, säkäkorkeus 165, pitkäkaulainen, vahvaselkä mutta kevyt ja sopusuhtainen rakenne. Mintti on liikkeiltään energinen, tahdikas ja aika lennokas. Mintti on luonteeltaan aika varovainen ja säikkyy helposti mitä omituisimpia asioita, kuten omaa varjoaan, kaatunutta puunrunkoa, isoja kiviä tai jopa omia pierujaan, mutta yleisestiottaen Mintti on kuitenkin uskomattoman rohkea erityisesti esteillä ja hyppää komeasti. Mintin hoito on helppoa, sillä suomenpuoliveriset tunnetaan luotettavuudestaan ja helposta käsittelystä.

Kuinka sain Mintin

Aloitin hevosharrastuksen 11-vuotiaana. Kävin Kauhajoen lähistöllä silloin olleella tallilla ratsastustunneilla kaksi kertaa viikossa, kunnes muutimme Turkuun vanhempieni työn vuoksi ollessani 15-vuotias. Vanhempani eivät tiedä paljoa hevosista eikä kukaan muu perheessäni harrasta ratsastusta, joten on sanomattakin selvää, ettei perheeni ymmärtänyt haluani omistaa oma hevonen. Hinku, joka syttyi palamaan mielessäni jo 6-vuotiaana, eikä sammunut päiväksikään, kunnes lopulta sain Mintin omistukseeni.

Näin jälkikäteen ajateltuna on kuitenkin hyvä, etten saanut omaa hevosta omistukseeni ennen 20 vuoden ikää. Talleilla kulkee sanonta, että 13–15-vuotiaat hevosharrastajat ovat kaikkein tietäväisimpiä kaikista ratsastajista, ja vaikka tämä kuulostaa kunniakkaalta, on itse asiassa kyseessä vitsi. Nuoret ratsastajat ovat kaikista itsevarmimpia ja luulevat tietävänsä kaiken, mielellään itsekin neuvoin itseäni paljon kokeneempia ratsastajia, vaikka todellisuudessa tietotaitoni oli paljon heidän kokemustaan jäljessä. Jos olisin saanut oman heposen jo 11-vuotiaana, olisin varmasti tullut liian ylpeäksi ja siinä olisi ollut luonteenmuokkauksen pahin sudenkuoppa.

Hieman yli 15-vuotaana uudella tallilla sain aika pikaisesti vuokraponin hoitooni, jota kävin hoitamassa kaksi kertaa viikossa. Sain myös ratsastaa hevosella ja hyppiä toisinaan esteitä omistajan ollessa paikalla. Vuokrahevonen vaihtui muutamiakin kertoja omistajan myydessä hevosen eteenpäin, ja lopulta 18-vuotiaana sain Mintin ylläpitohevosekseni.

Kaksi vuotta Mintin päivittäisen hoitamisen jälkeen ja kokemuksen kartuttua monen vuoden hevosharrastuksen tuloksena päädyimme siihen, että vanhempieni avustuksella ostimme hevosen entiseltä omistajalta, jolla oli ollut Mintin myyminen mielessä jo hetken aikaa ulkomaille muuttohaaveiden takia.

Nyt olen omistanut Mintin vuoden päivät enkä voisi olla onnellisempi. Mintti on jo hyväksynyt minut sen omistajaksi ja ihmiseksi ja luottaa minuun. Jos lähistöllä on jotakin hevoselle pelottavaa, jos minä en pelkää, niin Minttikin rauhoittuu nopeasti nähdessään, ettei omistaja ole peloissaan. Minulle tämä tekee suhteemme vielä tiukemmaksi ja iloitsen siitä päivittäin.

Tavoitteena huippusijoitukset

Suomenpuoliverisenä Mintti on erinomainen kilpahevonen. Yhteinen tavoitteemme on treenata kovasti ja osallistua kilpailuihin niin kouluratsastus kuin esteratsastuskin. Ensikesänä aiomme osallistua moniin kilpailuihin, joista voit lukea lisää täältä.