Kilpahevosen ruokinta

Olipa kyse ihmisen, koiran taikka hevosen ruokinnasta, mielipiteiden ja koulukuntien kirjoa tuntuu riittävän. Ruokinnan tarpeet ovat toki yksilöllisiä, eikä kaikille sopivaa ruokintamallia ole olemassa. Oikealla ravinnolla on kuitenkin kiistatta vaikutuksia hevosen terveyteen, joten ei ole lainkaan yhdentekevää miten hevostaan ruokkii, erityisesti jos sen toivoo yltävän hyviin kilpailusuorituksiin.

Itse en usko mihinkään tiettyyn ruokintaoppiin, vaan olen yrittänyt lähteä pohtimaan ruokintaa oman hevoseni vaatimuksista ja tarpeista. Aiheeseen tuli perehdyttyä syvemmin viimeistään kun oli aika osallistua esteratsastuskilpailuihin.

Ruokinnan tarpeet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia

Hevosen ruokinnantarpeisiin vaikuttavat niin hevosen ikä kuin aktiivisuus. Aktiivisesti liikkuvan kilpahevosen ravinnontarve on luonnollisesti erilainen kuin vähemmän liikkuvan lajitoverin, ja kilpahevosenkin ruokinnan tarpeet vaihtelevat harjoitus- ja kilpailukausien välillä. Kun suunnittelee osallistuvansa hevosen kanssa kilpailuihin, on syytä tarkastella tarkasti myös oman hevosensa ravitsemuksen tarpeita.

Perustan jokaisen hevosen ruokinnassa muodostaa tietysti laadukas karkearehu. Sen lisäksi kilpahevosen suurta energiantarvetta on tarpeen täydentää väkirehulla, jota käytetään toki myös muiden kuin kilpahevosten ruokinnassa. Väkirehun määrä suhteessa karkearehuun on kilpahevosella suurempi, jopa puolet koko rehun määrästä, kun taas alhaisemmalla kulutuksella väkirehua käytetään nimenomaan karkearehun täydentäjänä.

Kohtuus kaikessa

Vaikka väkirehusta hevonen saa energiantarvettansa tyydytettyä, on joillekin hevosille liiallisesta väkirehun määrästä haittavaikutuksia. Hevonen saattaa vähentää karkearehun määrää itse, jolloin se käyttää syömiseen vähemmän aikaa. Tämä taas tarkoittaa ruuansulatuksessa tärkeän tehtävän omaavan syljen erityksen alenemista. Sylki neutralisoi ruuansulatuskaavan happamuutta. Liiallinen väkirehun määrä voikin johtaa happamuuden lisääntymiseen, mikä altistaa mahan haavaumille.

Ruuansulatuselimistön toimintahäiriöiden lisäksi liian suuri väkirehun määrä voi aiheuttaa hevosille lihasoireita, kaviokuumetta ja erilaisia käyttäytymishäiriöitä.

Riittävä mutta tarpeellinen määrä oikeita ainesosia

Kilpahevosellakaan väkirehun määrä suhteessa karkearehun määrään ei koskaan saisi olla yli 50 %. Ruokintasuhde vaihtelee paljon eri hevosten välillä. Yleispätevää sääntöä oikeasta suhteesta siis ei ole, sillä jokaisen hevosen ravinnontarpeet ovat yksilöllisiä. Lisäksi karkearehun laatu vaikuttaa väkirehun sopivaan määrään. Näiden seikkojen takia on vaikea lähteä antamaan lupauksia toisille optimaalisesta ruokintasuhteesta.

Oikea ruokintarytmi

Ongelmien välttämiseksi väkirehuja ei tulisi yhdellä ruokintakerralla antaa yli 2 kg. Ne tulisi antaa hevoselle vuorokauden aikana kolmessa eri erässä ja 4-5 h ennen rasitusta. Ja koska moni hevonen ymmärtää väkirehun maittavuuden päälle turhankin hyvin, kannattaa karkearehua annostella hevoselle ennen väkirehun tarjoilua. Ruokinnan ajoituksella on muutenkin ruuansulatuselimistön hyvinvoinnin kannalta merkitystä. Karkearehua tulisi antaa hevoselle säännöllisesti, jotta mahalaukussa olisi happotasapainon tasapainon säätelyn takia jatkuvasti pieniä määriä karkearehua.

Mielestäni ruokinnassa onkin oleellisinta ottaa laajalti asioista selvää, ja sen jälkeen yrittää lähteä kokeilemalla rakentamaan omalle hevoselle sopivaa ruokintaa. Aina kannattaa kuunnella avoimesti toisten neuvoja ja kokemuksia, mutta jokainen hevosen omistaja itse tekee päätöksen oman hevosensa kohdalla. Toisten ajatuksia ei kannata suoraan tyrmätä, sillä ne tosiaan saattavat olla todella toimia jollekin toiselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *